Mitä eroa on yläluomileikkauksilla, kulmakarvojen kohotuksilla ja otsan kohotuksella? Entä millaisia eri vaihtoehtoja ja tekniikoita toimenpiteille on, ja milloin mitäkin vaihtoehtoa on aiheellista harkita? Tässä tekstissä tutustutaan erilaisiin korjaavan kirurgian menetelmiin yläluomien, kulmakarvojen ja otsan alueella.
Yläluomen iho löystyy ajan myötä, ja alkaa siksi pikkuhiljaa valua kohti näkökenttää aiheuttaen esteettisen haitan lisäksi myös toiminnallisia ongelmia. Usein myös kulmakarvan sijainti laskee iän lisääntyessä, ja painaa siten yläluomea alaspäin. Itse asiassa useimmiten otsan kohotuksesta puhuttaessa tarkoitetaankin nimenomaan kulmakarvojen kohotusta.
Muita syitä otsan kohotukselle voivat olla korkea hiusraja, jota halutaan tuoda eteenpäin tai matala hiusraja, jota halutaan hieman nostaa. Otsan ryppyihin mitkään kohotusleikkaukset eivät toimi loputtomiin, ja lihastoiminnasta johtuvat juosteet usein palaavat ajan kuluessa.
Suurimmalla osalla aikuisista ihmisistä on hieman löyhää ihoa yläluomellaan. Tuon löyhän ihon määrä kasvaa ikääntyessämme, mutta osalla ylimääräinen ihopoimu voi näkyä jo hyvin nuorena. Valtaosa potilaista kokee jo toiminnallisia oireita, jotka usein johtuvat lihasjännityksestä. Lihasjännitys taas on seurausta jatkuvasta kulmakarvojen kohottamisesta yläluomien löysyyden kompensoimiseksi.
Yläluomileikkaus on nopea, paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide, jossa poistetaan löysä iho ja tarvittaessa hieman trimmataan yläluomen rasvapatjoja. Näin täyteläisyys yläluomelta vähenee. Yläluomileikkaus sopii myös potilaille, joilla on jo kulmakarvan laskeumaakin, joko yhdessä tai erikseen kulmakarvojen kohotusleikkauksen kanssa.
(Lue lisää yläluomileikkauksesta täältä)
Jos yläluomella painavan kudosylimäärän syypää on ennen kaikkea laskeutunut kulmakarva, ei pelkkä yläluomileikkaus yksinään enää auta riittävästi. Kulmakarvojen kohotusta tehdään myös puhtaasti esteettisessä tarkoituksessa kulmakarvojen muodon ja sijainnin muuttamiseksi. Seuraavassa ovat lueteltuina eri tavat nostaa kulmakarvoja ja otsaa.
Kulmakarva kiinnitetään kulmaluun päälle yläluomileikkauksen yhteydessä tehdystä avauksesta. Toimii paremmin ennaltaehkäisevänä tai korkeintaan lievissä tilanteissa.
Avaus ja sitä kautta myös arpi sijoitetaan kulmakarvan päälle mahdollisimman lähelle kulmakarvaa. Haittapuolena on usein näkyvät arvet, jotka ajan kanssa kuitenkin häviävät hyvin, etenkin kokeneissa kasvoissa.
Iho vapautetaan kulmakarvaan asti hiusrajan kautta, minkä jälkeen kulmakarva saadaan kiinnitettyä uudelle kohdalleen ompelemalla. Hiusrajaan jää pieni, näkymätön arpi. Ympäröivälle iholle tulee verkkomainen ommel, joka poistetaan kahden vuorokauden kuluttua. ”Verkosta” ei jää näkyviä jälkiä, vaikka se alkuun näyttääkin hieman hurjalta. Gliding brow lift tehoaa hyvin kulmakarvan uloimman reunan nostamiseen, ja sitä voidaan käyttää myös kulmakarvan asennon muuttamiseen esteettisessä tarkoituksessa (ks. kuva)
Hiusrajaan tulee pienet arvet, jotka käytännössä parantuvat näkymättömiin. Leikkauksessa koko n kudokset irrotetaan pohjastaan eli luusta, minkä jälkeen koko otsan saa nostettua ja kiristettyä kulmakarvojen noustessa samalla. Tähystimellä varmistetaan, että otsan hermot säilyvät ehjinä. Toimenpide ei sovi niin hyvin potilaille, joilla jo on korkea hiusraja, sillä hiusraja usein nousee leikkauksen seurauksena hieman. Leikkaus tehdään nukutuksessa ja kestää 1–2 tuntia. Yleensä työkuntoon toipuu reilussa viikossa, mustelmien määrästä riippuen.
Leikkaus on muuten melko samanlainen kuin edellä kuvattu tähystimellä tehtävä, mutta avoimessa kohotuksessa tehdään nimensä mukaisesti leikkaushaava joko hiusrajaan (jos rajaa halutaan madaltaa tai ei ainakaan yhtään nostaa) tai sen taakse (jos hiusrajaa halutaan nostaa). Kudosten nosto tapahtuu samoin kuin tähystimellä, lopuksi poistetaan ylimääräinen osa otsan tai päänahan ihoa. Arpi parantuu käytännössä näkymättömiin ja toipumisaika on sama kuin tähystettäessä. Endoskoopisessa tekniikassa voi siis ajatella kudosten siirtyvän kokonaisuutena ylös- ja taaksepäin, kun taas avoimessa tekniikassa ylimääräinen osa kudosta poistetaan.
Koko silmän aluetta tulisi arvioida aina kokonaisuutena eikä keskittyä vain esimerkiksi yläluomiin, mitä joskus huomaa tapahtuneen. Silmän alueen arvioon kuuluu myös alaluomi, joka sekin voi löystyessään vaikuttaa kokonaisuuteen niin esteettisesti kuin toiminnallisesti. Asiassa kannattaa kääntyä kasvojen alueen leikkauksiin perehtyneen plastiikkakirurgin puoleen, jotta oikea leikkaussuunnitelma voidaan räätälöidä potilaan tarpeiden mukaiseksi.
Atte Manninen
Plastiikkakirurgi
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri