Kauan sitten toimiessani yleislääkärinä kotikaupungissani Vaasassa vastaanotolleni tuli hyvin iäkäs rouva. Hänen kasvonsa olivat runsaasti elämää ja aurinkoa nähneet. Paljon nähneitä kasvoja peittivät lukemattomat juonteet – tai rypyt - kuten niitä kutsumme. Ryppyä rypyn vieressä. Ongelmana oli ryppy silmien välissä. Se oli liikaa ja vanha rouva halusi sen poistettavaksi. Yksi ryppy miljoonien joukossa?
Ensimmäisenä mieltä kalvaa epäilys, sitten epäluulo ja hölmistys. Mitä järkeä on poistaa yksi ryppy monien joukosta? Nuorena, tietämättömänä ja onnekkaana poistin rypyn ja kas kummaa: vanha rouva oli onnellinen kun pääsi kiusaavasta juonteesta eroon. Muut juonteet eivät häntä vaivanneet. Ainakaan tuolloin.
Ongelmallisemmaksi tilanne muodostuu kun potilas valittaa vaivaa, jota et pysty näkemään. Toinen potilaani valitti häiritsevää luomea vasemmassa poskessa. Poski oli täysin siisti ilman luomen luomea. On hyvin hankalaa poistaa ihomuutosta, jota ei pysty näkemään. Ei liene yllätys, että potilas oli tyytymätön saamaansa hoitoon: en poistanut näkymätöntä luomea. Asiaa ei auttanut vaikka kuinka selitin, että en voi poistaa veitsellä näkymätöntä ihomuutosta.
Tilaa, jossa ihminen näkee vikoja, joita ei ole olemassakaan tai pieni vika aiheuttaa kohtuutonta päivittäistä vaivaa ja tarkkailua kutsutaan kehon dysmorfiaksi eli dysmorfofobiaksi. Vaikka näennäinen vika voi olla pieni tai olematon ulkopuolisen silmissä, on se dysmorfiasta kärsivälle todellinen ja erittäin invalidisoiva ongelma.
Tyypillisesti vaivaa tarkkaillaan peilistä jopa tunteja päivittäin. Elämä kiertää ongelman ympäri päivästä päivään. Tavallisimmin vaiva keskittyy nenään, erilaisiin arpiin, akneen tai hiuksiin ja karvoitukseen, mutta mikä tahansa kehon osa voi olla huolen aihe. On tavallista, että elämän aikana vaiva paikantuu eri kehon osiin. Tyypillisesti vaiva ilmaantuu puberteetissa ja potilaalla 5-7 eri ongelma paikkaa elämänsä aikana. Usein vaivaan liittyy syömishäiriöitä tai muita psyykkisiä ongelmia.
On arvioitu, että plastiikkakirurgien, ihotauti- ja korvalääkäreiden potilaista joka kahdeksas kärsii dysmorfofobiasta. Joidenkin tutkimusten mukaan vielä useampi! Tyypillisesti potilas tulee hoitoon fyysisen vaivan vuoksi, jota ulkopuolisen on vaikea tai mahdoton hahmottaa; valitus on kova, mutta löydökset olemattomat tai puuttuvat.
Leikkaushoito ei ole vaihtoehto. Leikkauksen jälkeen potilas on hyvin todennäköisesti tyytymätön hoitoon ja vaatii uutta leikkausta ”epäonnistuneen ” leikkauksen tilalle. Pyyntöön suostumalla olemme leikkauskierteessä, josta ei ole ulospääsyä. Tavallista on myös avun perässä juokseminen lääkäriltä toiselle kun ensimmäinen lääkäri ymmärtää ongelman luonteen ja yrittää lopettaa kierteen.
Kehon dysmorfofobia on pakkomielteinen luonnehäiriö, johon liittyy usein myös masennusta, bulimiaa ja itsemurha ajatuksia. Vikaan keskittyminen saattaa erittäin vaikeasti invalisoida elämää, työntekoa ja sosiaalisia suhteita. Aggressiot hoitohenkilökuntaa kohtaan ovat tavallisia.
Mitä tehdä? Pakkomielteiset luonnehäiriöt ovat vaikeasti hoidettavia. Psykoterapia ja mielialalääkkeet saattavat auttaa. Kirurgille tärkeintä on tunnistaa oireet ja patologinen persoona etukäteen ja olla leikkaamatta. Vahingon tapahduttua apu ei löydy veitsestä vaan veitsen välttämisestä. Parempi, että vastaanoton ovet välillä paukkuvat kuin yrittää veistää dysmorfikosta vartaloonsa tyytyväistä. Kirurgi ei ole jumala eikä veitsi kaiken parantaja..
Vanha rouva? Rouvalla oli havaittava vika. En edelleenkään ymmärrä mikä siinä rypyssä oli niin erikoisen vaivaavaa, mutta hoito osui ehkä kohdalleen. Ainakin hetkeksi. Ehkä aika ajoi rouvan ohi? 10 vuotta myöhemmin aloitin plastiikkakirurgian opiskelun ja ymmärsin vasta myöhemmin, että olin törmännyt ensimmäisiin dysmorfikkoihin urallani.
Yleensä asioista selvitään puhumalla ja kuuntelemalla, mutta ei aina. Fobiasta kärsivä voi olla niin vahvasti sairautensa ahdistama, että puhutun kuuntelemiselle – saatikka ymmärtämiselle ei löydy aikaa. Halulle kuunnella ei ole sijaa vaivan ”todellisuuden” viedessä kaiken psyykkisen kapasiteetin ja huomion.
Hyvää syksyn alkua kaikille lukijoille!
Asko Salmi
Kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri